3D-animaation rikas historia

April 8th, 2015

Katsoessasi lauantaiaamuna lasten piirrettyjä huomaat, kuinka teknologinen kehitys vaikuttaa myös animaatioihin. Suurin osa meistä muistaa, kuinka aikana ennen Pekka Poudan sääennustuksia töllötimme varsin alkeellisia piirrettyjä. Kaikki tämä on muuttunut varsin radikaalisti, ja toisaalta hyvä näin.

Kaikki alkoi vahanukeista

Jo 60-luvulla tehtiin piirroselokuvia, joissa käytettiin hyväksi varsin mielenkiintoista prosessia. Savesta muovatuilla esineillä ja hahmoilla saatiin aikaan kolmiulotteinen kädenjälki ottamalla kuvia savinukeista eri asennoissa. Yhdistämällä kuvat peräkanaan saatiin piirroselokuva, jossa savinuken liikkeet näyttivät kolmiulotteisilta. Kyseinen prosessi on luonnollisesti aikaa kuluttavaa ja hermoja raastavaa hommaa. Toisaalta retrohenkiset harrastajat herättivät tämän tekniikan uudestaan eloon, mutta genre pysyy toistaiseksi vielä suhteellisen marginaalisena vaihtoehtona.

Pixar kartoitti tien 80-luvulla

3D-animaatiot rakennetaan hienostuneilla tietokoneilla, joiden avulla esineistä tehdään kolmiulotteisia myös ruudulla. Prosessi vaatiikin luonnollisesti paljon harjoittelua ja erikoisosaamista. Tunnetuin 3D-piirroselokuvien tuottaja on vuonna 1985 perustettu Pixar Animation Studios. Pixar nousi tietoisuuteen vuoden 1995 huippusuositulla Toy Story -elokuvalla. Vuosien varrella 3D-piirroselokuvien markkinoita dominoikin yksinomaan Pixar. Mielenkiintoinen fakta on myös se, että Applen perustaja Steve Jobs toimi aikanaan myös Pixarin toimitusjohtajana aikana, jolloin hänet sysättiin väliaikaisesti ulos omppufirmasta.

Pixarilla ei ole kuitenkaan Applen tapaista monopoliasemaa. Esimerkiksi Shrekin ja Kung Fu Pandan tekijä Dreamworks haastaa Pixarin animaatioelokuvien taistossa. Ja älkäämme unohtako hullunkuristen Ice Age -elokuvien tekijää, Blue Skyta. Samaan hengenvetoon mainittakoon myös Nickelodeon piirroskanava, jonka ohjelmistosta löytyy nykyään yhä enemmän 3D-piirrettyjä.

Tulemmeko kenties todistamaan uuden aikakauden alun, jossa itse näyttelijöitä ei enää tarvita? Ehkä tämä oletus on vielä räikeästi ennenaikainen, mutta toisaalta esimerkiksi Avatar-elokuva todistaa, kuinka mahdottomasta voi tulla tulevaisuudessa hyvinkin mahdollista. Elokuvayhtiöt säästäisivät sievoisia summia rahaa näyttelijäpalkkioissa, eikä katsojien tarvitsisi nähdä samoja näyttelijöitä vuodesta toiseen.

Aika näyttäköön, mutta yksi asia on varma: kolmiulotteiset animaatioelokuvat ovat täällä jäädäkseen. Ja tästäkin saamme kiittää Steve Jobsia.